Tämän tutkimuksen keskeisenä tehtävänä on löytää toimivaan henkilökohtaiseen opinto-ohjausprosessiin ja erityisesti ohjauskeskusteluun liittyviä tekijöitä ja lisätä sitä kautta ymmärrystä ohjauskeskustelun ja -prosessin kulusta ja toimivuudesta. Ohjauskeskustelua ja ohjauskeskusteluprosessia kuvataan, analysoidaan ja tulkitaan opinto-ohjaajan ja lukion opiskelijan kokemuksina. Pyrkimyksenä on tuottaa teoriaa siitä, miten opinto-ohjausprosessi etenee ja rakentuu opiskelijan asettamien ja ohjaukselle asetettujen tavoitteiden suunnassa mahdollisimman toimivasti. Opinto-ohjaajien ammatillisia valmiuksia tarkastellaan, jotta löydetään aineksia henkilökohtaisen opinto-ohjauksen kehittämiseen lukioissa. Tutkimus on laadullinen, abduktiivinen tapaustutkimus. Tutkimuksen pääkohteena ovat ohjauskeskustelut, jotka on käyty seitsemässä helsinkiläisessä lukiossa opinto-ohjaajien ja opiskelijoiden välillä kahden lukuvuoden aikana. Keskeisin tutkimusaineisto koostuu opiskelijoiden (N=20) ja opinto-ohjaajien (N=7) heti ohjauskeskustelun jälkeen täyttämistä ohjauspäiväkirjoista (206 kpl) sekä opiskelijoiden tekemistä tulevaisuustehtävistä (42 kpl) ja elämänkenttäkartoista (34 kpl). Tutkimuksen päätulokset rakentuvat ohjausstrategisiksi tekijöiksi, jotka muodostavat käsitekuvauksen. Käsitekuvaukseen sisältyy kolme teoreettista käsitettä, jotka ovat opinto-ohjaajan ammatilliset osaamisalueet, opinto-ohjausprosessin ohjaaminen ja opiskelijan tukeminen. Tutkimus osoittaa, että opinto-ohjaajien ja opiskelijoiden välinen vuorovaikutus sujuu pääosin hyvin, mutta opinto-ohjaajat eivät riittävästi tiedosta omia ohjausstrategioitaan, jotta he voisivat tavoitteellisesti ja yksilöllisesti ohjata opiskelijan prosessia. Opiskelijan metataidot ja voimaantuminen jäävät opinto-ohjausprosessissa suhteellisen vähäisiksi. Suoraan kysyttäessä opiskelijat ja opinto-ohjaajat kokevat ohjauskeskustelut ja opinto-ohjausprosessin useimmiten onnistuneiksi. Opiskelijoiden ura- ja elämänsuunnittelu jää vähälle huomiolle, koska näkymä pitemmälle tulevaisuuteen jää lähes pohtimatta ja esillä vaikuttaa olevan nivelvaiheessa kriittinen ”koulusta kouluun” -ohjaaminen. Opinto-ohjaajien ammatillista osaamista on syytä suunnata enemmän ammatillisen kasvun tekijöihin kuten itsetuntemukseen, reflektointiin ja yhteiskunnan kehityksen seuraamiseen. Ohjaustyössä on tärkeää tiedostaa teorian, normien ja käytännön vuorovaikutus. Keskeistä ohjausprosessin ohjaamisessa ovat vuorovaikutustaidot ja opiskelijan tuntemus sekä opinto-ohjaajan yhteistyö- ja verkostoitumistaidot. Opiskelijan tukemisessa tärkeää on muun muassa metataitojen harjoituttaminen, voimaantumisen tukeminen ja opiskelijan kohtaaminen yksilönä. Opinto-ohjausprosessin ohjaamisessa on erityisesti syytä kiinnittää huomiota ohjausprosessin aloittamiseen, sen kuljettamiseen sekä ajankäyttöön ja -hallintaan.