Väitöskirjatutkimuksessa tarkastellaan ääniympäristöä akustisen kommunikaation, etnomusikologian ja viestinnän kulttuurisen tutkimuksen näkökulmasta. Monitieteistä lähestymistapaa sovelletaan kuulemisen/kuuntelun, ympäristöäänten merkitysten ja äänimaisemien historiallis-kulttuuristen muutosten tutkimukseen. Tapaustutkimuksissa tarkastellaan muutoksia kylä- ja työyhteisöissä sekä arvioidaan musiikin uusien käyttötapojen vaikutuksia ääniympäristöön. Työ koostuu seitsemästä tieteellisestä artikkelista ja teoreettisesta johdannosta, ja se on ensimmäinen ääniantropologian/äänimaisematutkimuksen alaan kuuluva väitöskirjatason tutkimus Suomessa. Ääniympäristön historiallisia ja kulttuurisia muutoksia tarkastellaan skotlantilaisessa Dollarin kylässä ja kanadansuomalaisten Brittiläisessä Kolumbiassa sijaitsevassa Sointulan siirtokunnassa. Kadonneiden ja ympäristössä kuuluvien äänten välityksellä yhteisö liittyy osaksi laajempia historiallisia ja globaaleja rakenteellisia muutoksia. Molemmissa kylissä yhteisön akustinen kommunikaatio rakentuu paikallisille toimille, niihin liittyville kulttuurisille arvoille ja äänellisesti ilmeneville kansallisille ja globaaleille tekijöille. Samalla tavalla kun ääniympäristössä ovat läsnä menneisyys ja nykyhetki, siihen vaikuttavat yksilön toimet, kulttuuriset ja rakenteelliset tekijät sekä näiden kaikkien vuorovaikutus. Nykypäivän ääniympäristöä lähestytään äänen tallennettavuuden, muokattavuuden ja toistettavuuden näkökulmasta ts. kuinka sähköakustiset innovaatiot ovat muokanneet ympäristöä ja mitkä muutosten kulttuuriset vaikutukset ovat muiden muassa kuuntelemiseen. Esimerkiksi radion työpaikkakäyttö avokonttorissa ei riipu ainoastaan musiikki- tai muusta ohjelmatarjonnasta, vaan sitä säätelevät ajan myötä muodostuneet konventiot ja samassa tilassa työskentelevien musiikilliset mieltymykset, minkä vuoksi kollektiivinen kuunteleminen ei ole aina täysin ristiriidatonta. Kuuntelumahdollisuudet lisääntyivät suomalaisen populaarimusiikin suhteen radiotoiminnan vapautumisen yhteydessä kahdeksankymmentäluvun puolessa välissä. Kaupalliset paikalliskanavat ryhtyivät kilpasille siitä, kuka soittaa ensimmäiseksi uusimmat kappaleet. Nykyradiot ovat tehneet välttämättömyydestä hyveen: tapaustutkimuksen perusteella näyttää siltä, että samat esitykset soivat kerta toisensa jälkeen suurimmilla suomalaisilla radioasemilla ja asemaketjuilla. Tutkimus nosti esiin tarpeen yksityiskohtaisemmasta paikallisradioiden musiikkitarjonnan kartoituksesta viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta. Musiikinkäyttöä tulisi tarkastella myös laajemmassa yhteydessä: taustamusiikkina julkisessa tilassa sekä ympäristön äänellisenä yhdenmukaistumisena ja ennen muuta suhteessa siihen, kenellä on valta rakentaa äänellä yhteistä ääniympäristöä. Yhteistä ääniympäristöä rakentavat myös televiestinnän muutokset. Muutos ilmenee puhelinkeskusteluina, joka ovat siirtyneet yksityistilasta julkiseen sekä matkapuhelinten soittoääninä. Soittoäänet valitaan musiikillisten mieltymysten mukaan eikä niitä voi siten tarkastella persoonattomina signaaleina. Soittoääniä voidaan käyttää erottumisen ja identiteetin välineinä samalla tavalla kuin muutakin musiikkia. Vaikka äänen laatu poikkeaa alkuperäisestä enemmän kuin sivustakuulijan mielestä olisi kenties luvallista, soittoäänet ovat miellettävissä musiikiksi niihin liitettävien henkilökohtaisten ja yhteisten mielleyhtymien vuoksi.