Samuli Paulaharjun Vanhaa Lappia ja Peräpohjaa vie lukijan syvälle Länsi-Lapin ja Peräpohjan historiaan. Vuonna 1923 ilmestynyt teos pohjautuu Paulaharjun vuosina 1920-1923 tekemiin keruuretkiin, joilla hän haastatteli alueen vanhuksia. Heidän muistonsa ja tarinansa elävöittävät Lapinkorven arkea, elinkeinoja ja uskomuksia tavalla, joka tekee teoksesta ajattoman ikkunan kadonneeseen maailmaan.

Paulaharju kuvaa teoksessaan muun muassa Ivaloon saapuneita kullanhuuhtojia, Kolarin markkinoiden vilskettä sekä kristillisyyden alkuaikoja Lapissa. Runsaan alkuperäiskuvituksen sisältävä teos tarjoaa syvällisen katsauksen Lapin ja Peräpohjan kansanperinteeseen.