Tutkimuksessa analysoidaan digitaalisen television yhteisöllisyyttä kolmen tutkimuskysymyksen avulla: digi-tv:n uusi yhteisöllisyys, yhteisöllisyyden tuotteistaminen kaupallisen digi-tv:n kontekstissa ja yhteisötelevisio kolmantena vaihtoehtona Suomessa. Nämä kysymykset laajennetaan teoreettisiksi kokonaisuuksiksi, joita vasten erityisesti suomalaista televisiota ja tutkimuksen empiriaa koetellaan. Yhteisöllisyys nousee esille empiirisestä tapaustutkimuksesta, digitaalisesta maksu-tv-kanava Wellnetin Terveyskanavasta, josta aiottiin rakentaa yhteisötelevisiota. Terveyskanavan keskeisinä toimijoina ja sisällöntuottajina olivat kolmatta sektoria edustavat terveysalan kansalaisjärjestöt. Tutkimus käsittää maanpäällisen suomalaisen digi-tv:n viisi alkuvuotta vuoden 2001 elokuusta vuoden 2006 elokuuhun, keskittyen empiiriseltä aineistoltaan pääasiassa vuosiin 2001-2003. Terveyskanavan tapaustutkimus toteutettiin toimintatutkimuksen ja teema-analyysin menetelmin. Pelkistetysti kyseessä on sosiokulttuurinen yhteisöteoreettinen mediatutkimus yhteisöllisestä digitaalisesta televisiosta. Työssä keskustellaan useiden teoreettisten lähestymistapojen ja tutkimusperinteiden kanssa sitoutumatta yhteen. Tutkimuksen teoreettisiksi reunaehdoiksi määrittyvät yhteisömedian teoria ja tutkinnan teoreettinen orientaatio. Teoriat toimivat tutkimuksessa tulkinnan resurssina ja työhypoteesina. Näiden menetelmien käytön ja tutkimuksen teoreettisena orientaationa on käytetty konstruktionismia. Tutkimuksen keskeiset tulokset ja johtopäätökset Millaista on digi-tv:n uusi mediavälitteinen yhteisöllisyys? Yksi- ja kaksisuuntainen digi-tv ovat analogisen television jatkumoa ja vasta monisuuntainen hybridi-tv edustaa uusmedia. Yksi- ja kaksisuuntaisessa digi-tv:ssä yleisö on vuorovaikutuksessa median kanssa ja kautta, monisuuntaisessa lisäksi keskenään. Vuorovaikutus on ratkaiseva kriteeri yhteisöllisyydelle, jolle käsitesekavuuden vuoksi kehitetään yhteisöllisyyden jatkumo väljemmästä kiinteämpään: yhtäläisyyden ja samankaltaisuuden esiasteet, kuvitteellinen, symbolinen ja toiminnallinen yhteisö. Niiden yhteisöllisyyden asteet vaihtelevat vuorovaikutuksen mukaan. Television yhteisöllisyyden muutos voidaan tiivistää seuraavasti: analogisen television kuvitteellinen yhteisyys saa rinnalleen kehittyneen digi-tv:n myötä symbolisen yhteisöllisyyden muotoja. Television uusi yhteisöllisyys voi kehittyä interaktiivisten ohjelmien ja digi-tv:n lisäpalveluiden sekä internetin välityksellä. Kommunikaation, viihteen, osallistumisen ja muut internetin kaltaiset lisäpalvelut saattavat tuottaa uudenlaista yhteisöllisyyttä televisioon ja sen ympärille. Kehittynyt digi-tv muuttaa katsomista käytön ja kulutuksen suuntaan tuottaen ennemmin kulutus- kuin kansalaisyhteisöllisyyttä. Kansalaisvaikuttaminen ja verkkodemokratia asettavat haasteen digi-tv:lle. Miten yhteisöllisyyttä tuotteistetaan kaupallisessa digi-tv:ssä? Televisio ja moderni kulutus kasvoivat rinta rinnan 1950-luvun lopulta lähtien. Digi-tv ilmentää postmodernia kulutuskulttuuria, joka suuntaa digi-tv:n yhteisöllisyyttä. Perinteisesti media pyrkii tuottamaan yleisöjä. Uutena lisästrategiana tuotetaan yhteisöjä. Palveluiden, tuotteiden ja ohjelmien ympärille rakennetaan erilaisia yhteisöjä, joita voidaan kaupallisesti hyödyntää. Yhteisö on imagoltaan myönteinen innovaatiotuote, joka voidaan tuotteistaa. Maksu-tv-kanava Wellnet aikoi tuotteistaa myös yhteisötelevision. Uusi ansaintalogiikka tarkoittaa kehittyneen digi-tv:n lisäpalveluiden ja konvergenssin mahdollistamaa monikerroksista ansaintaa. Suomeen kannattaisi kaksisuuntaisen digi-tv:n käynnistyttyä luoda pelkästään terveyteen keskittyvä kanava joko yhteistyössä terveysjärjestöjen kanssa tai puhtaasti kaupallisena kohderyhmäkanavana. Julkisen tuen rajat huomioiden, kaupallinen yhteisötelevisio on meillä mahdollinen ja elinkelpoinen vaihtoehto. Onko yhteisötelevisiosta kolmanneksi vaihtoehdoksi Suomeen? Julkisen palvelun Yleisradio on asemoitunut lähelle valtiota ja kaupalliset televisiot lähelle markkinoita. Yhteisötelevisio asemoituu lähimmäksi kansalaisyhteiskuntaa toteuttaen sitä tv-muodoista parhaiten. Modernin projektissa julkisen palvelun televisio lähestyi yleisöä informoituina kansalaisina tuottaen kuvitteellista kansalaisyhteisöllisyyttä. Kaupallinen televisio lähestyy yleisöä pääasiassa kuluttajina ja asiakkaina tuottaen kuvitteellista kuluttajayhteisöllisyyttä. Yhteisötelevisio lähestyy yleisöä verkottuneen kansalaisen näkökulmasta tuottaen kuvitteellista ja symbolista kansalaisyhteisöllisyyttä. Julkisen palvelun Yleisradio tarjoaa laajaa julkisuutta, mutta ei pääsyä viestien tuottamiseen. Yhteisötelevision julkisuus on rajoitetumpaa, mutta osallistumiseen pääsy avoimempaa. Kaupalliset kanavat kohdistavat pääsyä ja maksullistavat sen tarvittaessa. Postmodernissa kulutuskulttuurissa pääsystä ollaan valmiita maksamaan. Yhteisötelevisio on mahdollinen Suomessa ja siitä on kolmanneksi vaihtoehdoksi julkisen palvelun ja kaupallisen television rinnalle. Maan noin 50 pientelevisiota muodostavat yhteisötelevision potentiaalin. Yhteisötelevisiot jaetaan paikallisiin ja intressitelevisioihin ja niiden kansainvälinen kirjo on laaja. Paikalliset, kansalais- ja vähemmistötelevisiot soveltuisivat Suomeen paremmin kuin vaihtoehto- ja vastatelevisiot. Ideaalimallina yhteisötelevisio on ei-kaupallinen, vapaaehtoisvoimin ja yhteisön tuella toimiva pienkanava. Suomessa yhteisötelevisio on realistista rahoittaa sekamuodoilla, julkisella ja yhteisöjen tuella sekä kaupallisella toiminnalla.
