Tutkimuksen kohteena on italialaisen varhaisbarokin laulaen puhumisen (recitar cantando) tai resitatiivien laulamisen kokemus, jota lähestytään autoetnografisen, tutkijan omaan, yksittäiseen laulajan ja pedagogin kokemukseen perustuvan tutkimisen ja kirjoittamisen kautta. Tarkastelun keskiössä on Claudio Monteverdin Orfeo-oopperan (1607) Messaggieran lyhyehkö osuus ja erityisesti Messaggieran kuvaus Euridicen kuolemaan johtaneista tapahtumista. Tutkimus rakentuu italialaisen varhaisbarokin musiikin ja sen esittämisen käytännön tarkasteluille, joiden lähtökohtina ovat laulajaa ympäröivä, jaettavissa oleva musiikillinen todellisuus ja laulamisen kehollistunut kokemus.