Pikkupianisteista musiikin ammattilaisiksi
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten solistisen koulutuksen pianistiopiskelijat rakentavat identiteettiään omaa elämäänsä kuvaavissa kertomuksissa ja mitä he kertovat merkittävien ihmisten, soitonopettajien ja soitonopiskelun merkityksestä opintojensa etenemiselle. Lisäksi selvitettiin, mitä musiikinopiskelijat kertovat osallistumisestaan musiikkikilpailuihin ja miten heidän kertomuksissaan tulee esiin kilpailuissa saatu tunnustus. Suomalainen soitonopetusjärjestelmä muodostaa sen olennaisen kontekstin, johon musiikinopiskelijoiden elämää kuvaavat kertomukset sijoittuvat ja jossa musiikinopiskelijoiden identiteetti rakentuu.
Opiskelijat ovat aloittaneet soitonopintonsa 4-5-vuotiaana. Usein jotakin tiettyä soitonopettajaa pidetään avainhenkilönä opintojen suuntautumisen kannalta. Tällaisen soitonopettajan johdolla opinnot ovat muuttuneet tavoitteellisiksi ja ammattimaisiksi. Solistisen koulutuksen opintojen alkaessa suurin motivaatio opintoihin on halu soittaa, ei niinkään mikään erityinen musiikin alan työtehtävä. Opintojen edetessä opiskelijoiden musiikki-identiteetti alkaa rakentua esimerkiksi kamarimuusikko-identiteetiksi tai muusikko-identiteetiksi. Musiikkikilpailuista on tullut nykyään eräs merkittävimmistä sosiaalisen arvonannon saamisen välineistä musiikin alalla ja yhä keskeisempi tapa saada tunnustusta omille kyvyilleen ja asemalleen musiikkiyhteisössä. Musiikkikilpailuihin osallistuminen on tämän tutkimuksen opiskelijoilla alkanut lukioikäisenä. Tutkimus tuo esiin kilpailujen merkityksen musiikinopiskelijoiden elämässä hyvin olennaisena mutta myös ristiriitaisena. Jotkut opiskelijat pitävät kilpailutilanteita jopa merkittävimpinä tapahtumina ammattiopintoihin suuntautumisen kannalta. Toisaalta kilpailut ja niihin valmistautuminen on voitu kokea äärimmäisen stressaavina, riittämättömyyden tunteita aiheuttavina vaiheina opintojen aikana