Autoimmuniteetin polarisoituminen soluvälitteistä immuniteettia indusoivan Th1- ja vasta-ainetuottoa stimuloivan Th2-tyyppisen vasteen välillä on ehdotettu heijastuvan humoraalisen immuunivasteen luonteeseen. Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli karakterisoida insuliiniin ja glutamaattidekarboksylaasiin (GAD) kohdistuvaa humoraalista immuunivastetta tyypin 1 diabeteksessä.
Tutkimusaineistona oli seeruminäytteitä erilaisista diabetespotilasryhmistä ja diabetekselle geneettisesti alttiilta lapsilta. Vasta-aineet määritettiin RIA-menetelmin. Insuliini- ja GAD-vasta-aineet todettiin muodostuvan pääasiallisesti IgG1 ja vähemmässä määrin muista IgG-luokan vasta-aineista. GAD-vasta-aineet kohdistuivat ensisijaisesti GAD-molekyylin keskiosaan ja toissijaisesti karboksyylipäähän. Laaja isotyyppivaste insuliinia ja GAD:ia kohtaan ensimmäisessä vasta-ainepositiivisessa näytteessä sekä vahva IgG1 ja IgG3-luokan vaste insuliinia kohtaan ennusti nopeaa sairastumista tyypin 1 diabetekselle, kun taas IgG4-luokan vasteen ilmestyminen GAD:ia kohtaan liittyi vähempään sairastumiseen. Tyypin 1 diabeteksen diagnoosin jälkeen havaittava GAD:in keskiosaa kohdistuvien vasta-ainetasojen nousu liittyi korkeisiin saarekesoluvasta-ainetasoihin ja vähentyneeseen ulkoiseen insuliinitarpeeseen heijastaen mahdollisesti jäljellä olevaa beetasolumassaa näillä potilailla. Raskaus todettiin tuottavan tuntematonta tekijää, joka sitoo insuliinia mutta joka ei ole vasta-aine. Sama tekijä vahvistettiin olevan lasten napaveressä. APECED -syndroomaan liittyvä humoraalinen GAD-vaste ei eronnut merkittävästi tyypin 1 diabetekseen liittyvästä GAD-vasteesta.
Lopuksi, isotyyppispesifisiä GAD- ja insuliinivasteita voidaan hyödyntää tyypin 1 diabeteksen sairastumisriskiä arvioidessa. IgG3-luokan vasteiden ilmentyminen vahvana kliinisen diabetekseen sairastuvilla lapsilla kuvastanee Th1-tyyppisen immuniteetin osuutta tyypin 1 diabeteksen kehityksessä