Erityisoppilaan psykiatrinen hoitoketju. Hoitoketjun tarpeen ja toiminnan arviointi
Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa peruskoulu- ja lukioikäisten lasten ja nuorten psykiatrisen erikoissairaanhoidon palvelujen tarpeesta, käytöstä ja toimivuudesta. Tutkimuksessa kuvataan ja arvioidaan erityisoppilaan psykiatrisen hoitoketjun tarvetta ja toimintaa. Tutkimusaineisto kerättiin Oulun läänin peruskouluista ja lukioista vuosien 1998?2002 aikana. Tutkimusmetodeina käytettiin monitahoarviointia ja sisällönanalyysia.
Tutkimustulosten mukaan oppilaiden käytös- ja tunne-elämän häiriöt olivat lisääntyneet ja vaikeutuneet viime vuosina. Lisäksi avun saannissa ja tiedon kulussa oli ongelmia. Käytös- ja mielenterveysongelmista kärsivät erityiskoulujen oppilaat ohjautuivat tutkimuksiin ja hoitoon lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoketjuun, kuten muutkin kouluikäiset lapset ja nuoret. Erityiskouluilla oli jatkuva tarve saada lasten ja nuorten psykiatrisia palveluja, mutta suoraa yhteyttä erikoissairaanhoitoon ei ole ollut. Yleis- että erityisopetuksessa oppilaita yritettiin auttaa opettajien ja vanhempien voimavarojen mukaan sekä kouluterveydenhuollon ja sosiaalitoimen asiantuntijoiden avustamana. Jos oppilaalle ei saatu tarvittavaa apua erikoissairaanhoidosta, ongelmat jäivät perheen vastuulle. Näissä tilanteissa vanhemmat kokivat jääneensä yksin ymmärtämättä, mistä on kysymys ja mistä apua voi etsiä. Tutkimusaineistosta löytyi myös monia myönteisiä kokemuksia yhteistyön toimivuudesta ja oppilaiden tarvitseman avun saannista. Hoitoketjun kokonaisuuden koordinoimattomuus kulutti kuitenkin apua tarvitsevien oppilaiden itsetuntoa sekä heidän vanhempiensa että apua antavien asiantuntijoiden voimavaroja ja avainryhmien vähiä resursseja. Moniammatillisen hoitoketjun avainryhmien välille kaivattiin enemmän vastavuoroista yhteistyötä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon verkostoihin yhteyshenkilöitä, joihin saataisiin nopeasti yhteys