"Olin ensimmäisenä, ja kun leikkasin käytävän päässä olevan huoneen ovenkarmin ympäri, näin heti etsimämme henkilön. Tämän takana näkyi liikettä. Karjaisin POLIISI ja annoin konepistoolini piipun painua alas. Repäisin miehen rinnuksista käytävälle taakseni. Samassa tajusin, että seuraavalla miehellä oli ase, joka oli nyt suunnattu vatsaani. Tartuin tukikädelläni miehen pistoolin luistiin ja painoin aseen kohti lattiaa. Vaikka ase laukeaisikin, pystyisin luistista kiinni pitämällä estämään uuden patruunan pesittymisen - aseella voisi ampua vain kerran. Jysäytin olkapääni miehen rintalastaan ja työnsin häntä syvemmälle huoneeseen. Samalla hetkellä näin, että oikealla sivullani oli kolmas mies, joka nosti konepistooliaan ampumaasentoon."

Työ poliisin valmiusyksikössä eli Karhu-ryhmässä on äärimmäisen kovaa, se vaatii tiukkaa mielenhallintaa ja huippukuntoa. Jo varusteet painavat lähes 70 kiloa, ja jokaiselle tehtävälle lähdettäessä on varauduttava hengenvaaraan.

Karhu-ryhmä kertoo hengästyttävän läheltä, millaista on työskennellä poliisin valmiusyksikössä. K-miehet ovat olleet kärkenä niin Jokelan, Kauhajoen kuin Heikinlaakson tapauksissa. Niiden lisäksi kirjassa kerrotaan yleisölle tuntemattomia mutta jännittäviä tosielämän rikostapauksia. Kirja myös valottaa sitä, miten paine vaikuttaa ihmiseen. Kun päivätyö on adrenaliinintäyteistä, muu elämä alkaa näyttää valjulta ja uutta työpäivää voi odottaa liiankin kiihkeästi.

Karhu-ryhmän kirjoittaja työskentelee poliisin valmiusyksikön ryhmänjohtajana. Oman ja läheistensä turvallisuuden vuoksi hän kirjoittaa nimimerkillä.