KTM Mika Westerlundin markkinoinnin aineeseen kuuluva väitöskirja "Managing networked business models – Essays in the software industry” tarkastetaan Helsingin kauppakorkeakoulussa perjantaina 6.11.2009. Työn otsikko suomeksi on ”Verkottuneiden liiketoimintamallien johtaminen – Tutkimuksia ohjelmistotoimialalta”. Väitöskirjassa tarkastellaan ohjelmistoyritysten liiketoimintamallien ja niissä tarvittavien liiketoimintaverkostojen johtamista 2000-luvulla. Väitöskirja muodostuu johdanto-osan lisäksi viidestä erillistutkimuksesta, joiden aiheina ovat ohjelmistoyritysten liiketoimintamallien tyypit ja niissä esiintyvät kyvykkyydet, sekä liiketoimintaverkostojen johtamisen haasteet ja eri muodot. Väitöskirjassa pyritään ymmärtämään tutkittavaa ilmiökokonaisuutta sekä laadullisen että määrällisen tarkastelun avulla. Westerlund kehittää väitöskirjassaan tilastomatemaattisen mallin, jolla voidaan kuvata yhteistyöverkoston systemaattisen johtamisen vaikutusta ohjelmistoyritysten liiketoimintamallien tuloksellisuuteen. Verkostojohtamisen tarve korostuu yritysten liiketoimintamalleissa Tulosten mukaan yrityksen liiketoimintamallien kehittäminen on muuttunut 30 vuoden aikana monimuotoisemmaksi. Sen painopiste on siirtynyt yrityksen toiminnan sisäisestä tehostamisesta yritysten välisen yhteistyön kehittämiseen ja verkottumisen rooliin kilpailuedun tuojana. Ohjelmistoyritysten liiketoimintamalleissa korostuvatkin kansainvälisyys, verkostoituminen ja verkostojohtamisen tarve. Tutkimuksessa liiketoimintamalleja luokiteltiin arvon yhteistuottamisen ja tarjooman monistettavuuden perusteella. Tulokset osoittavat, että erityyppisissä liiketoimintamalleissa verkostoista saadaan erilaisia resursseja ja kyvykkyyksiä, niissä korostuvat erilaiset verkostotoimijat ja toiminta vaatii yritykseltä verkosto-osaamista. Verkostojohtaminen ei ole yhden toimijan yksinoikeus Tutkimuksen päätulos on, että yritysten välisissä suhdeverkostoissa johtaminen on sekä epäsuoraa verkostoihin vaikuttamista oman toiminnan suuntaamisen kautta, että suoraa verkostojen johtamista muiden osapuolten toiminnan ohjailun kautta. Päinvastoin kuin usein oletetaan, mahdollisuus verkostojohtamiseen ei riipu yrityksen muihin toimijoihin nähden suotuisammista ominaisuuksista, kuten yrityksen koosta, resursseista tai keskeisestä sijainnista yhteistyöverkostossa, vaan yrityksen verkostojohtamiskyvykkyyksistä. Verkostojohtamista voi tehdä kuka tahansa yhteistyöverkoston toimija, joka pyrkii systemaattisesti vaikuttamaan muihin toimijoihin ja integroimaan verkoston resursseja, sekä ohjaamaan ja koordinoimaan verkoston toimia ja toimintoja. Rahoittajien kannattaa arvioida yritysten verkostojohtamisosaamista Väitöskirja osoittaa myös, että verkostojohtaminen on samanaikaisesti verkoston toimijoiden johtamista (leadership) ja verkoston toimintojen johtamista (management). Yritysten välisten yhteistyöverkostojen johtamisessa korostuvat samat muodot kuin yrityksen sisäisessä johtamisessa, mutta johdettavat asiat ovat jossain määrin erilaisia. Väitöskirjassa tehty määrällinen, lähes 200 suomalaista ohjelmistoyritystä käsittävä tutkimus osoittaa, että systemaattisella verkostojohtamisella on selkeä myönteinen vaikutus yrityksen liiketoimintamallin tuloksellisuuteen lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä. Westerlund esittääkin, että yritysten verkostojohtamisosaamisella voitaisiin ennustaa ohjelmistoyritysten menestymistä erityisesti kansainvälisillä markkinoilla. Yritysjohdon tulisi panostaa liiketoiminnan kehittämisessä verkostojohtamiskyvykkyyksiin ja rahoittajien kannattaisi arvioida yrityksen verkostojohtamisen järjestelmällisyyttä sijoituspäätöksiä tehdessään.
