"Olen kirjoittanut eri tahoille teosesittelyn yhteensä ehkä vajaasta tuhannesta sävelteoksesta. Ne eivät ole juuri herättäneet keskustelua, ellei jokin fakta ole mennyt selvästi pieleen. Kenellepä ei joskus tehdessä sattuisi.

Mutta annas olla, kun olen kirjoittanut jonkun rivin omien teosteni kantaesityksiin: jos paikalle on saapunut kriitikko, on jotakuinkin varmaa, että tämä on tutkinut tekstiäni kuin lupauksena jostakin, ja jos en ole kyennyt avaamaan teostani etukäteen sanallisesti aivan yksi-yhteen sen kanssa, miten arvostelija teoksen kokee, niin kyllä olen saanut kuulla siitä. Tästä olen oppinut sen, että tarpeettomien leimojen välttämiseksi omien sävellystensä sisällöstä ei kannata koskaan kertoa ennen kantaesitystä yhtään mitään. Riittää kun kuvailee teoksen kehykset.

Mäntä on noin kymmenminuuttinen teos kahdelle pianolle. Kun minulle selvisi, että tulisin tekemään teoksen Sonja Fräkille ja Niklas Pokille, inspiroiduin todella. Tavallisesti säveltäminen on minulle ikävää ja vaikeaa työtä (koska olen itse vastuussa kaikesta...), mutta tämän teoksen kirjoittaminen oli ällistyttävän helppoa. Siitä ilahtuneena minun oli helppo antaa teos käsistäni esittäjille; ehkäpä jotakin inspiraatiostani tarttuisi heihinkin.

Sinulle, hyvä kuulija, tahdon sanoa vain, että kuuntele tämä teos, koe se itse. Jos löydät siitä merkityksiä, mieti niitä. Jos taas et, älä huolestu – tämähän on vain musiikkia." Osmo Tapani Räihälä