Kuulumisesta ja kuulumisen politiikoista on tullut entistä tärkeämpiä teemoja yhteiskunnassa. Vastakkainasettelujen aikakaudella rajoja vaaditaan suljettavaksi, mutta samanaikaisesti pakotettu ja vapaaehtoinen liikkuvuus ovat lisääntyneet. Kuuluminen on saanut monia muotoja, ja siitä on tullut entistä häilyvämpää.

Kuulumisen reittejä taiteessa -kokoelmassa tarkastellaan kuulumisen moninaisuutta ja tapoja, joilla suomalainen yhteiskunta ja taiteen kenttä määrittävät kuulumista.

Kuulumisen (engl. belonging) ajatellaan usein ankkuroituvan erilaisiin konkreettisiin ja symbolisiin paikkoihin, joiden kuvaamiseen, rakentamiseen ja kyseenalaistamiseen taide osallistuu. Kirjan kuulumista ja kuulumisen politiikkaa käsittelevissä keskusteluissa paikan ja kuulumisen suhdetta tarkastellaan laajasti planetaarisesta ulottuvuudesta kansakunnan, kaupungin ja kodin kautta yksilön paikantumiseen omassa lähiympäristössään. Paikalla on näissä keskusteluissa maantieteellinen, sosiaalinen, ajallinen, affektiivinen, ruumiillinen ja symbolinen ulottuvuus.

Taiteen ja kulttuurin tutkijat pohtivat kuulumisen kysymyksiä elokuvan, kuvataiteen, laululyriikan, runouden, soveltavan taiteen ja paikan tekemisen politiikan näkökulmista. Teos haastaa lukijan ajattelemaan kuulumista laajasti: minän ja maailman välisenä intiiminä suhteena ja toisessa ääripäässä laajoina planetaarisina kysymyksinä.