Heijastumia vajailla pinnoilla rakentaa ihmisenmuotoista peilimosaiikkia sarja-aforistiikan keinoin. Kellaripsykologin lakoninen pohdiskelu avaa lukijalle portteja viiden eri ihmistyypin takapihoille: Kyvyttömiä, Kuluttajia, Hömppäfriikkejä, Taiteilijoita, Ja meitä muita tyyppejä.

Lukija vertailee omaa identiteettiään takapihan heijastumiin matkakumppaninaan vänkyrä hymy tai hersyvä hörähdys. Tai kiristyvät niskavillat. Mutta peilikuva ei valehtele kuin peilikuvan. Ellei peiliä ole sirpaleiksi paloiteltu. Tai kaarevaksi taivuteltu.

Heikki Ojanen on espoolainen kirjoittaja, joka harrastaa taiteen kuluttamista, historian ja tulevaisuuden ajattelua, nykyhetkeä, ruokaa ja avantouintia. Hänen aiempia teoksiaan ovat Railo katoaa sulaan (2014), Kuollutta sanaa ei voi surra (2020), Sirpaleita kananmunan tarkoituksesta (2022) ja Vaarin lorulaari (2022).