Alaikäisenä merille karannut Seppo Tiilikainen eli lyhyen, mutta kiihkeän elämän. Hän reissasi kauppalaivastossa ympäri maailman meriä aina Rio de Janeiroon saakka. Seikkailuhenkinen nuorukainen piti yhteyttä sukulaisiinsa lähettämällä postikortteja mitä eksoottisimmista paikoista maapallon eri kolkista. Soanlahdella syntynyt Tiilikainen palasi Suomeen talvisodan kynnyksellä vuonna 1939.



Suomen kunnian päivät ylivoimaista vihollista Neuvostoliittoa vastaan olivat tärkeät myös Tiilikaiselle. Jatkosodan koittaessa Tiilikainen teki saman ratkaisun kuin eräät muutkin suomalaisnuorukaiset: hän pestautui Saksan SS-joukkoihin. Tiilikainen kirjoitti päiväkirjaansa jossain Neuvostoliiton aroilla:



"Kuinka yksinäiseksi tunteekaan ihminen itsensä arolla. Aavalla, silmänkantamattomiin ulottuvalla tasaisella pellolla. Sitä ei voi verrata edes merellä oloon."



Palattuaan SS-komennukselta Tiilikainen palasi suomalaiseen joukko-osastoon jatkosodan lopulla. Erään kiivaan tulitaistelun ja tykistökeskityksen tuoksinassa Kannaksella Tiilikainen katosi. Hänen ruumistaan ei koskaan löydetty, mutta asetoverit uskoivat hänen jääneen vihollisen tykistökeskityksen uhriksi. Korpraali ja SS-Rottenfûhrer Seppo Ilmari Tiilikaisen siunaustilaisuus pidettiin elokuun lopulla Myllykoskella. Omaisten muistokirjoituksessa luki:



"Tulisieluista taistelijaa sanomattomasti kaivaten". Seikkailijan matka katkesi jo 21 vuoden iässä, mutta muisto jäi elämään.



Kirjan taustamateriaalina ovat ainutlaatuiset päiväkirjamerkinnät Tiilikaisen henkilökohtaisesta arkistosta. Tarinaa täydentävät hänen kirjeensä sukulaisille vuosien varrelta.