"Tässä naurettavan upeassa hetkessä minun ei tarvitse luvata mitään" Olemme matkalla äitiemme jalkovälistä kohti mullan mustaa povea. Näiden päätepisteiden välillä sattuu ja tapahtuu - joskus osuukin niin, että tuntuu. Määränpää on kaikille tasa-arvoinen, kukin vuorollaan pääsee tai joutuu täältä puh pah pelistä pois. Sitä odotellessa voi tehdä havaintoja hetkistä, jotka joko liittyvät omaan elämään tai jotka vilahtavat ohi, hipaisun etäisyydeltä. Kalle Tammisen toinen runokokoelma osoittaa, että esikoiskokoleman suosio oli aiheellista. Sanoissa on osumisen tarkkuus, ilmaisussa täsmällisyyden voima, tunnelmissa arjen kaikki väripaletit.