Kirja valottaa palkkatyön marginaalissa elävien nuorten henkilökohtaisia sosiaalisia verkostoja.
Minna Suutarin väitöskirja oikoo suomalaisen syrjäytymiskeskustelun yksiulotteisia olettamuksia nuorten näkökulmasta. Kirja on vastaus toivottomuutta ja kurjuutta korostavalle keskustelulle, jota yhteiskunnan reunalla elävien nuorten ympärillä on viime vuosina käyty. Kirjassa tehdään näkyväksi, mitä on olla nuori palkkatyön marginaalissa. Millaisiin sosiaalisiin verkostoihin nuoret kiinnittyvät yhteiskunnan reunoilla? Millaiset ovat työttömien nuorten ystävyys- ja perhesuhteet tai suhteet hyvinvointivaltion viranomaisiin? Kirja osoittaa hienosyisesti, että yhteys työmarkkinoilta syrjäytymisen ja sosiaalisen syrjäytymisen välillä ei ole yksiselitteinen. Nuoret onnistuvat luomaan merkityksellisiä sosiaalisia verkostoja myös silloin kun työmarkkina-asema on horjuva. Marginaaliin saattaa kätkeytyä näkymätöntä valtaa, jota kirjassa nostetaan esiin. Verkostot ovat nuorille tärkeä sosiaalisen ja taloudellisen tuen lähde. Ne toimivat myös luottamuksen ja kumppanuuden perustana nuorten elämässä. Kirja on yhteiskuntapoliittinen kannanotto, joka tuo esiin palkkatyön marginaalin monet kasvot. Palkkatyön marginaali hahmottuu tilaksi, joka merkitsee nuorille samanaikaisesti sekä mahdollisuutta integraatioon että syrjäytymisen uhkaa. Nuoret eivät kiinnity ainoastaan marginaalista valtavirtaan eikä liike valtavirrasta marginaaliin aina merkitse syrjäytymistä. Yhtenä hetkenä nuori saattaa olla valtavirran kynnyksellä, kun toisena hetkenä on lähempänä syrjäytymisen kuilu