Taiteelliseen tohtorintutkintooni kuuluvan kirjallisen työni aiheena on bel canto -tyylin ominaispiirteiden soveltaminen esittävän pianistin työssä ja pianonsoitonopetuksessa. Historiallisesti tiedostavan ja nykypianistin subjektiivista kokemusta peilaavan lähestymistavan kautta tarkastelen 1600–1800-luvulla kukoistaneen italialaisen bel canto -lauluperinteen ihanteita pianismissa. Tutkinmillä tavalla bel canto on historian saatossa innoittanut kosketinsoittajien,-säveltäjien ja -pedagogien työtä, painottaen 1800-luvun romanttista pianotaidetta.Tältä pohjalta pohdin bel canton merkitystä nykypäivän pianistille ja sitä, miten nykyaikaisella pianolla voi pyrkiä toteuttamaan bel canto -ihanteita ilmentävää vaikutelmaa. Tutkimukseni merkittävänä innoittajana on ollut sveitsiläis-itävaltalainen pianisti-säveltäjä Sigismond Thalberg (1812-1871) ja hänen laatimansa pedagoginen teos L'Art du chant appliqué au piano op.70 (1853-1863), joka sisältää muun muassa 12 ohjetta laulullisen pianonsoittotavan harjoitteluun. Näiden ohjeiden, muun aihettani tukevan lähteistön ja oman muusikonkokemukseni avulla tarkastelen bel canto -tyylistä soittotapaa,painottaen Thalbergin säveltämää oopperaparafraasia Grande capriccio su La Sonnambula di Bellini op. 46 (1842).