Kirsi Monnin tanssitaiteen tohtorintutkinto kietoutuu tanssijan taidon ja tanssiteosten olemisen tavan eli tanssiontologian pohtimisen ympärille.
Kirjallisessa raportissaan hän pohtii laajasti viime vuosikymmeninä vaikuttanutta uutta tanssiorientaatiota tanssihistorian ja oman tanssikokemuksensa perusteella sekä Martin Heideggerin taidetta ja olemista koskevan ajattelun avulla. Monni tekee näkyväksi sitä, miten estetiikan traditio on historiallisesti määrittänyt taidetanssin esiymmärrystä sekä luo siitä poikkeavaa tanssiontologista tulkintaa. Hän yhdistää tanssin uuden paradigman yhtäältä Heideggerin metafysiikan kritiikkiin, eksistenssin filosofiaan ja fenomenologiaan ja toisaalta Aasian kehollisiin viisaustraditioihin, joiden hän katsoo voimakkaasti vaikuttaneen tanssin uuden paradigman kehitykseen ja uuteen tapaan ymmärtää tanssijan taito kehontietoisuuden tekhnenä. Tutkielman ensimmäinen osa on sukellus Martin Heideggerin ajatteluun. Tutkielman toinen osa luo tanssin uuden paradigman tulkintaa ja kolmas osa käsittelee viittä tutkintoon liittyvää tanssiteosta vuosilta 1996-1999, pyrkimyksenä tuoda seikkaperäisesti esiin tanssiteosten luomisen prosessia ja teoksiin liittyvän maailman moniulotteisuutta. Kirsi Monni on toiminut koreografina, tanssiopettajana ja tanssijana 1980-luvulta lähtien. Tässä tutkielmassaan hän hyödyntää laajaa tanssikokemustaan ja hakee ajankohtaista käsitteellistä perustaa tanssijan taidon ja tanssiteoksen luomisen sekä tulkinnan problematiikkaan. Työ on kolmas tanssitaiteen taiteellinen tohtorintutkinto Teatterikorkeakoulusta