"Ihmisen kuolema ei ole johtanut yli-ihmisen vaan metaihmisen syntymiseen [...] Koska metaihminen on kriittinen äärettömyyteen asti, äärettömän ironinen, ironisen neuroottinen, neuroottisen syyllinen, hän ei kykene luomaan uusia elämänmuotoja, joissa kenenkään olisi mahdollista elää paremmin. Metaihminen hakkaa loputtomasti päätään ahtaan porvarillisen, yksilöllisen, kilpailuun perustuvan elämänmuodon lasiseiniin, näkee kenties niiden tuolla puolen haavekuvia paremmasta elämästä, mutta ei kykene murtamaan lasia, koska keskittyy vain omaan päähänsä. Kriittisyys ilman taistelua ja luomista johtaa vääjäämättä ironiaan, ironia johtaa neuroottisuuteen, koska kaikki voimat sidotaan itseen, ja voimien sitominen itseen johtaa niiden kääntymiseen sisäänpäin, syyllisyyteen. Sen jälkeen on enää mahdotonta tehdä mitään, muuttaa maailmaa. Metaihminen yrittää vain muuttaa itseään vallitsevan ja tuhoon tuomitun maailman ehdoilla ja kokee syyllisyyttä siitä, että ei kykene, koska omaa ruumista voi muuttaa vain muuttamalla ympäristöä, maailmaa, joka vaikuttaa aivoihimme ja ruumiiseemme."

Esseitä on kokoelma erään Suomen omaleimaisimman ajattelijan, tutkijan ja kääntäjän tekstejä, joiden aihepiiri ulottuu elokuvateoriasta työstä kieltäytymiseen ja antiikin runoudesta Trumpin Amerikkaan.