Vekara on saari Uudenkaupungin saariston äärilaidalla, kaukana Selkämerellä. Puolivaiheilla 1800-lukua Ahvenanmaan Kökarista rantautuivat Wahlbäckin veljekset saaren uudisasukkaiksi ja Vekaran tarina suvun historiasta alkoi. Paavo Wahlbäck, suvun neljännen polven viimeinen saaressa asunut kalastaja, muistelee aikoja entisiä, perheensä arkea torpassa, alituista raadantaa merellä, kalastusta ja hylkeenpyyntiä ankarissa olosuhteissa. Ripauksen eksotiikkaa nykylukijalle tuovat tarinat pirtutrokareiden vuosilta, samoin tuokiokuvat Vekaran kautta sodan aikoihin Ruotsiin hakeutuvista pakolaisista.

Paavo Wahlbäck on loistava kertoja, sanan taitaja, joka muisteli elämää saaressa Jukka Tammisen haastattelusarjassa 1990-luvulla. Kirja perustuu suurelta osin näihin haastatteluihin, joihin kirjoittaja on saanut runsaasti lisäväriä istuskellessaan ahkeraan Paavon keittiön pöydän ääressä. Alun perin kirja ajateltiin vain muistiinpanoiksi suvun piiriin, mutta piiri avattiin ulkopuolisillekin, kun kirjoittajia ilmaantui tiedemiestasolta kalastajan arkipäivän asiantuntijoihin. Näin saivat henkilökohtaiset muistot kivijalan, joka kertoo Vekaran ainutlaatuisesta kasvimaailmasta, sen linnustosta, saaren ja sen kallioiden synnystä merten sylissä.