Oli juhannuksen alusviikon tiistai-aamu 1989. Suomalaiset luonnontieteilijät ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijat olivat jännittyneinä Oulankajoella, Kuusamon kohdilla Suomen itärajan pinnassa. Oltiin tekemässä historiaa: viisi venekuntaa oli lähdössä jokea pitkin Paanajärvelle. Sitä ei ollut tapahtunut sitten vuoden 1944.INHA ITÄ - mitä siellä näin, koin, opin pohjautuu kirjoittajan omakohtaisiin kokemuksiin parinkymmenen vuoden ajalta, jolloin hän teki lähes puolensataa työreissua itärajan taakse. Alku oli Venäjän rajan avautumisen aikaa, sen jälkeiset Jeltsinin vuodet (1991-99) täyttä avoimuutta, Putinin valtaan tullen (2000-) kiihkeää paluuta kaikkeen siihen, jolloin Neuvostoliitto nähtiin vielä yhtenä maailman mahdeista.Kaiken summana: - Mieleni on vieläkin täynnä hyvin voimakkaasti elettyjä tunteita. Ne ovat voimakkaita ennen muuta siksi, että normaali sikäläinen elämä oli niin erilaista. Mietin monesti rajan takana ollen kuinkahan kauan koti-Suomessa pitäisi elää, jotta saisi kokoon saman verran yhtä sykähdyttäviä hetkiä.Suuri tuntematon Itä: luontosi mahtava, ihmistäkin ymmärrän, mutta opinkohan koskaan, miten teillä siellä ihmistä hallitaan.Kirjoittajalla on kokemusta ja näkemystä monista muistakin eksoottisista olosuhteista, erikoisimista alkaen Islanti, Alaska, Itä-Siperia ja kaiken kruununa Etelä-Manner - yksi talvi siellä.