Voi meitä arkisissa pikkupuuhissamme: myymme lehtiä, emme halua nukkua päikkäreitä, laahustamme töihin viimeistä kertaa, uppoamme hankeen kainaloitamme myöten, heitämme rippilasta avainnipulla päähän. Sellaisiahan me olemme, ja sellaisina Janne Salminen kuvaa henkilöitään novellikokoelmassaan Pientareilla on paljon raatoja.

Niminovellissa kertoja ajaa pimeällä tiellä työpaikalleen. Kummallinen ahdistus riivaa miestä, vaimon mielestä hän ei puhu tarpeeksi, murrosikäinen poikakin ivaa isäänsä. Sitten tömähtää: autoa päin juoksee eläin. Mies nousee autosta ja sohii tienvarren heinää, etsii raatoa, kunnes muistaa, että haavoittunut eläin pakenee ja lymyää.

Salmisen novellit puhuttelevat ja yllättävät. Tavalliset ihmiset tekevät sekä rohkeita vetoja, yrittävät myrkyttää naapurin koiran tai varastavat vanhalta mieheltä laivan pienoismallin. Salminen kirjoittaa uskottavasti tämän päivän elämästä pienessä sisäsuomalaisessa kaupungissa. Hänen dialoginsa iskee tarkkana, hänen kerrontansa on lakonista mutta lämmintä.