Rovasti Eero Kavaston romaani perustuu hänen aiemmin kirjoittamaansa, samannimiseen näytelmään. Kavasto käsittelee holokaustia tavalla, joka poikkeaa samasta aiheesta aiemmin kirjoitetuista. Tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, jolloin juutalaiset ja muut noin 7 miljoonaa "maatonta" henkilöä etsivät uusia sijoitusmaita. Tapahtumapaikkana on keskitysleirin parakki Dachaussa vuonna 1947, kaksi vuotta sodan päättymisen jälkeen. Kavasto keskittyy kuvaamaan kahdeksaa juutalaista, joilta vuodet tuhoamisleirillä, kuoleman ja kauhun läheisyydessä, ovat vieneet kaiken uskon ihmisyyteen ja toivon tulevasta.