Kestävyyden käsite on kärsinyt pahan inflaation. Maailman tila 2013 palauttaa käsitteen sanahelinästä siihen merkitykseen ja arvoon, joka sille annettiin kaksikymmentä vuotta sitten Brundtlannin komitean työssä: "Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyiset tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omia tarpeitansa. "Raportti ruotii yhä rankemmiksi käyviä todisteita ympäristön ja luonnonvarojen riistosta ja ihmiskunnan nykyisen elintavan kestämättömyydestä. Tarkastelun alla ovat niin vesi ja ilmasto kuin luonnonvarojen riittävyys ja energiakysymykset. Mitkä lopulta ovat maapallon raja-arvot?Teos tarkastelee myös useita mahdollisia toimintamalleja ja menettelytapoja, jotka tarmokkaasti sovellettuna voivat kääntää kurssin kohti todellista kestävää kehitystä. Esillä on mm. vihreä kemia, talouden ulkovaikutukset, kulutus ja yksilön ratkaisut, ruoka- ja viljelyjärjestelmät ja opin etsiminen alkuperäiskansojen kestävistä käytännöistä. Raportissa esitellään myös sellaisia suunnitelmia, joita on syytä kehittää siltä varalta, ettei kurssia onnistuta kääntämään. Mitä esimerkiksi tehdään, kun ympäristön kuormitus jatkaa kasvuaan, ekosysteemit rapistuvat, merenpinta nousee ja ruoka käy vähiin? Jos maapallon sietokykyä venytetään liikaa, mitä vaihtoehtoja jää jäljelle? Voidaanko kulutuskeskeinen elämäntapa ja demokratia enää säilyttää? Mihin on ryhdyttävä jo nyt, kun ihmiskunnalla on vielä aikaa ja voimia muutokseen.