Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista. Hän oli aikansa kirjallinen vaikuttaja ja painosten kuningatar, joka sai kaikki mahdolliset palkinnot ja tunnustukset. Joenpellon kirjallinen ura kesti yli viisikymmentä vuotta salanimellä Eeva Helle kirjoitetusta esikoisromaanista Seitsemän päivää (1946) viimeiseen teokseen Uskomattomia uhrauksia (2000) saakka. Joenpellon läpimurto oli romaani Neito kulkee vetten päällä (1955), ja hänen tuotannossaan tunnetuimmaksi on noussut neliosainen Lohja-sarja (1974–1980), joka oli aikansa luetuimpia romaanisarjoja. Teoksestaan Tuomari Müller, hieno mies (1994) Joenpelto sai Finlandia-palkinnon. Joenpeltoa on kutsuttu vahvojen naisten kuvaajaksi. Itse hän piti itseään länsiuusmaalaisena kirjailijana, jonka tuotannossa kotiseudulla on tärkeä rooli. Joenpelto syntyi kauppiaan tyttärenä Sammatissa, minne hän palasi asuttuaan vuosikymmeniä Helsingissä. Sammattiin Joenpelto rakennutti 1970-luvun lopulla Vares-Kantolan talon, jonka hän testamenttasi WSOY:n kirjallisuussäätiölle ”pitkää proosaa kirjoittavan kirjailijan käyttöön”. Kirjailijakodissa on asunut sittemmin monta merkittävää nykykirjailijaa.