Eeva-Liisa Manner syntyi Helsingissä 5. joulukuuta 1921. Lapsuutensa ja nuoruutensa hän vietti Viipurissa, jossa hän kävi kuusi luokkaa Viipurin yhteiskoulua. Ennen siirtymistään vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1947, hän toimi mm. vakuutus- ja kustannusvirkailijana. Manner kuoli Tampereella 73-vuotiaana. Eeva-Liisa Manner on sodanjälkeisen kirjallisuutemme huomattavimpia kirjailijoita: runoilija, prosaisti, näytelmäkirjailija, suomentaja, esseisti ja kriitikko. Hänen läpimurtoteoksenaan pidetään kokoelmaa Tämä matka (1956). Se nosti hänet yhdeksi merkittävimmistä suomalaisen modernismin runoilijoista. Mannerin runoudelle on ominaista syvä ja herkkä tunne, voimakkaina näkyinä avautuva kuva-ajattelu ja ilmaisun melodisuus. Runouden lähtökohtana on usein yksinäisyys, josta lähtee tihentynyt ajan ja olemisen kokeminen. Mannerin kielellinen taidokkuus, syvällinen lukeneisuus ja musiikin tuntemus tekevät runoista monitahoisia. Hän tunsi laajalti eurooppalaista filosofiaa ja kirjallisuutta sekä Kiinan ja Japanin runoutta. Mannerin tuotannon suurimpia huippuja ovat Tämä matka -kokoelman lisäksi runoteokset Fahrenheit 121 (1968) sekä Kuolleet vedet (1977). Manner oli myös merkittävä näytelmä- ja kuunnelmakirjailija, joskin hänen näytelmistään kaikkia ei ole julkaistu. Manner myös suomensi paljon, lähinnä eurooppalaista proosaa ja draamaa (Hesseä, Kafkaa, Mannia, Shakespearea), runsaasti ruotsalaista ja suomenruotsalaista sekä jonkin verran japanilaista kirjallisuutta. Mannerin lyriikkaa ja näytelmiä on käännetty useille Euroopan kielille. Eeva-Liisa Manner -runopalkinto on Suomen Kirjailijaliiton jakama tunnustus ansioituneille runoilijoille.