13-vuotias tyttö lintsaa koulusta ja viettää aikaa puistossa pensasaidan takaisessa piilossa. Hän tutustuu mieheen, joka pitää linnuista ja Nina Simonen musiikista. Tyttö on ”kohta 14-vuotias” ja saa siksi lempinimekseen Kohta. Koulussa häntä haukutaan Pullaposkeksi, mikä lisää hänen ahdistustaan ja viihtymättömyyttään ikäistensä parissa. Mies on ”54-vuotias: niin vanha!” ja on tämän vuoksi kutsumanimeltään Vanha. Vanhalla on kipeä menneisyys, johon sisältyy psykiatrisia hoitojaksoja. Yhteisön silmissä Kohtan ja Vanhan ystävyys on mahdoton. Kun tytön vanhemmat saavat tietää tytön lintsaamisesta ja oleilemisesta Vanhan seurassa, he puuttuvat tilanteeseen – ja kohta myös viranomaiset.

Espanjalaisen Sara Mesan (s. 1976) romaani kysyy, onko yhteiskunnassa tilaa Kohtan ja Vanhan kaltaisten ihmisten epäsovinnaiselle, normeja rikkovalle ystävyydelle, joka tuo lämpöä ja lohtua kummankin elämään. Einari Aaltonen on suomentanut teoksen luovasti, alkuteoksen henkeä kunnioittaen.