Puhe on monien seurakuntien työntekijöiden ja vapaaehtoisten tärkein työkalu. Miten kannattaa puhua jotta muut kuuntelevat? Miten ja mistä hartauspuheen, toimituspuheen tai saarnan sisällöt syntyvät? Mitä tapahtuu kristinuskon sanomalle tässä ajassa ja mediassa?

Hartauspuhuja puhuu siitä, mille ei oikeastaan ole sanoja. Hän etsii kieltä ja muotoa sille, mitä ei voi kuvata. Puhuessaan merkityksistä, totuuksista ja asioista, jotka ovat ihmiselämän kannalta oleellisia, hän käyttää uskonnon äidinkieltä. Uskonnon äidinkieltä ei vain puhuta vaan ilmaistaan koko olemuksella. Puhujan tulee tiedostaa oman olemuksensa vaikutukset ääneen ja ilmaisuun. Myös taju erilaisten roolien ja minän välisestä suhteesta auttaa puhujaa hänen haastavassa tehtävässään - ajatuksien ytimien välittämisessä.