Tamperelaistarinoita kirja sai alkunsa keväällä 2011 Turussa, jossa Olausen huomasi yllätyksekseen, ettei ollut ilkeämielistä panettelua se, että tässä nirppanokkaisten ja pikkusieluisten kaupungissa tunnelma oli tahmeaa, ikävää, väkinäistä ja turhantärkeää, ja että vierailijan lyhyestäkin visiitistä onnistuttiin tekemään häiritsevän kiusaantunutta ja nihkeän epämukavaa mulkoilulla, pikkuilkeilyllä ja tarkoituksellisella hiljaisuudella. Kansa suussa kiersi tarinoita siitä, miten turkulaiset ja tamperelaiset olivat kuin kissa ja koira keskenään. Turkulaiset vihoittelivat tamperelaisille vieläkin siitä, että Turun suurpalon aikaan lähes kaikki turkulaismiehet olivat juuri sinä viikonloppuna mieluummin Tampereen markkinoilla kauniita tamperelaislikkoja riiustamassa kuin iänikuista nälvimistä kotonaan kuuntelemassa. Suomalaiset valitsivat keväällä 2011 suosikkikaupungikseen Tampereen, tästä kateudesta sinisiksi muuttuneet turkulaiset esittivät kaupunginvaltuustossaan, että,Turun, missä hymy ei kuulu palveluun, olisi oltava seuraavana vuonna Suomen suosituin kaupunki, ihan kuin se olisi vain ilmoitusluontoinen tai joulujulistuksenomainen läpihuutojuttu. Silloin Olausen päätti lähteä ottamaan selvää mistä tamperelaisuuden suosio oikein johtui. Ja hän yllättyi heti ensimmäisten päivien aikana. Tamperelaiset olivat iloisia, auttamisenhaluisia, ystävällisiä, empaattisia sekä huumorintajuisia, ja mikä tärkeintä, sen lisäksi että hymy kuului palveluun, paljon mainostetusta "hitaasta hämäläisyydestä" ei ollut tietoakaan. Kirja on myös matkaopas tamperelaisten pään sisälle. Se sisältää kertomattomia kaupunkitarinoita, tavallisten tamperelaisten vaiettuja kuiskauksia, menneisyyden unohdettuja muistoja sekä nykypäivän ristiriitaista historiaa leveän huumorin ja hersyävän hauskanpidon ystäville pilke silmäkulmassa nautittavaksi.