Leppoisassa kaupunginosassa nautiskellaan alkukesän lämmöstä. Harjun laella tie tekee mutkan, ja siinä kohtaa sijaitsee viehättävä omakotitalo. Vieressä on lihakauppa, jonka takana erään tangokuninkaan lapsuudenkoti, nykyään palvaamo. Vanhassa kaksikerroksisessa talossa muuan perhe pitää pientä pubia.

Odottamatta omakotitalon pihalle ilmaantuu jono. Joukko ihmiskoiraita asettuu siihen eikä lähde minnekään. Miehiä alkaa kertyä lisää, niin että jonon olemassaoloa on vaikea olla huomaamatta. Talossa asuvat taidemaalari Aarni Härkäsimppu ja kirjastonhoitaja Aina Kuluntalahti. Aarni arvelee jonon koostuneen taiteenihailijoista, mutta Ainatietää asian oikean laidan.

Eräänä iltana he ovat rakastelleet. Aarni on villinnyt Ainaa soittamalla udmurttilaisella jouhikolla. Täyttymyksen hetkellä Aina on lausahtanut autuaallisesti: "Tänä kesänä minä annan kaikille, jotka tulevat pyytäneeksi."

Pihalla jono vain kasvaa. Siihen liittyy liikemiehiä, urheilijoita, poliiseja, poliitikkoja, rakennusmiehiä, suutareita, toimittajia, maanviljelijöitä, myyjiä, työttömiä, panostajia, gynekologeja, soitonopettajia, uimavalvojia, rajamiehiä. Mitä sanot, Aina, pitäisikö jonon suhteen tehdä jotain?