Äitini käski minun aina katsoa taivaan kirkkainta tähteä ja esittää joululahjatoiveeni... Kun tulin tajuihini, minusta tuntui kuin olisin leijunut unen kaltaisessa tilassa. En aivan keksinyt, missä olin, ennen kuin katsoin alas ja näin paljon ihmisiä siniset suojavaatteet yllään, kasvosuojuksilla varustettuina ja ilmeet vakavina. He seisoivat ruumiini vieressä. Olin enemmän kuin pelästynyt. Mitä hittoa oikein oli tekeillä? Kaikki ei näyttänyt olevan kovin hyvin. Livvy Carmichael oli juuri julistettu kuolleeksi. Voiko hänen asperger-poikansa joululahjatoivomus muuttaa vielä tilannetta?