Jänis oli aina neuvomassa Vankia joka oli sen mielestä täysin avuton pesukarhu. Mutta nyt Jänis ei kyennyt keskittymään edes ystävänsä opastamiseen. Se hoki vain: On huhtikuu, on huhtikuu. Vihdoin viimein huhtikuu. Huh-tik-kuu.
Pesukarhu huolestui ja lähti kysymään neuvoa pöllöltä. Pöllö tiiraili Vankia, tuumaili, huokaili ja sanoi lopulta: Huhtikuussa järjestetään monia tärkeitä tapahtumia. Tärkeää on pöllöjen kauneuskilpailu, vähemmän tärkeää metsäjänisten sukukokous. Mutta se Jänistä jännittää. 
Pöllö oli aivan oikeassa. Pian metsään saapui satoja metsäjäniksiä ja muita uteliaita eläimiä, kunniavieraana jänisten esiäiti, isoisoisoäiti.
Ja kuten aina sukukokouksissa, myös metsäjänisten sukujuhlassa tunteet käyvät välillä kuumina. Joku on menestynyt paremmin, joku huonommin, mutta mitä se onni oikeastaan on? Entä tuleeko Jäniksen kadonnut isä juhliin poikansa luo?