Valtiopäivämies Kyösti Kallio lähti vuonna 1904 talonpoikaissäädyn edustajaksi Helsinkiin. Nuori isäntä ei tainnut tietää, että edessä oli yli kolmenkymmenen vuoden ero perheestä ja kotitilasta. Kotona Nivalassa saattoi vierailla vain harvakseltaan, sillä matka oli pitkä ja vaivalloinen. Yhteydenpito Kaisa-vaimoon hoitui kirjeitse. "Rakas Kyösti! Kiitos kirjeestäsi, jonka illalla sain. Pidimme Kainon kanssa yhdessä siitä kiinni ja nukuimme uneksien isästä."

Vastuu kuudesta lapsesta sekä monikymmenpäisestä lehmäkarjasta, 19 hevosesta ja pelloista oli paljolti Kaisan harteilla. Kirjeissä jaettiin niin lehmien poikimiset ja heinänajot kuin tunteetkin. Kyösti koetti tukea, neuvoa ja rohkaista vaimoaan, jota kalvoi alituinen riittämättömyyden tunne väkivahvan anopin rinnalla. "Koti kaikkine olemuksineen on mielessäni. Äidin huolet, lapsien leikit, emännän heikentynyt terveys, väki, karja ym. kukin omine tarpeineen tulee mieleeni. Käteni on voimaton teitä auttamaan, vaan sittenkin olen hengessäni siellä mukana." Kyöstiä painoi huoli paitsi kotiväestä myös Suomesta, joka eli vaikeimpia aikojaan. "En ole tilillä vain Luojalleni ja teille, vaan suomelle ja sen kansalle." "Olenko hukkaan elänyt vai täyttänyt tehtäväni?"

Kaisa ja Kyösti Kallion ennen julkaisematon kirjeenvaihto paljastaa, että kirjoittajat ovat julkisuuskuvaansa monitahoisempia. Kirjeet antavat elävän kuvan kulttuurihistoriasta sekä poliittisesta historiasta ja kertovat, miten sata vuotta sitten on selviydytty arjesta ja mistä on ammennettu tekemisen uskoa. Kaisa ja Kyöstin kallion kirjeenvaihto julkaistaan kahdessa osassa. Toinen osa (1918-1937) ilmestyy syksyllä 2010.

Filosofian maisteri Maria-Liisa Kallio on Kaisa ja Kyösti Kallion pojantytär. Hän on syntynyt ja kasvanut Nivalassa Heikkilän talossa, muttei koskaan ehtinyt tavata isoisäänsä. Kaija Valkonen on filosofian maisteri ja toimittaja, jonka alaa ovat erityisesti kulttuuri ja kirjallisuus. Hän on toimittanut myös monia muistelmia sekä joukon muita teoksia.