Leena Laulajainen (1939-2017) oli hieno ja monipuolinen kirjailija ja runoilija, jonka mielikuvitus ja kielen rikkaus lumoaa lukijat. Hänen teoksiaan on käännetty monille kielille ja hän sai tuotannostaan useita palkintoja. Hänen lapinsaduissaan näkyy kansanperinteen ja kielen syvällinen tuntemus. Sadut eivät kuitenkaan pohjaudu vanhoihin kansansatuihin, vaan ovat syntytarinoita myöten kirjailijan omaa mielikuvitusta. Leena Laulajaisen tuotannon keskeisiä teemoja ovat lapsen ja yleensä ihmisen kokonaisvaltainen kehitys ja kasvu, oman itsensä ymmärtäminen ja hyväksyminen, ihmisten keskinäinen suvaitsevaisuus sekä tasapainoinen suhde ihmisen ja luonnon välillä. Hänen teoksensa ovat monitasoisia ja sisältävät arjen vaikeudet ylittävää hienovireistä huumoria, joten niillä on kaikenikäisiä lukijoita. Tuotannossaan Leena Laulajainen tutki usein kansantarustoa, käyttäen sitä vapaasti oman mielikuvituksensa virikkeenä. Hän käsitteli teoksissaan myös lähihistoriaamme (sotaa ja sen jälkeistä aikaa) ja uudisti lastenrunouttamme lyyriseen sekä ajatus- ja kuvarunon suuntaan. Leena Laulajainen oli koulutukseltaan äidinkielen opettaja. Laajan kaunokirjallisen tuotantonsa lisäksi hän kirjoitti kymmeniä äidinkielen oppikirjoja ja useita esseistisiä kulttuurihistoriallisia teoksia, toimitti satukokoelmia ja antologioita ja käänsi runoja. Ennen vapaaksi kirjailijaksi ryhtymistään hän toimi mm. Uudenmaan läänin äidinkielen lääninkouluttajana sekä opetushallinnon palveluksessa opettajankoulutuksen ja opetussuunnitelmien kehittämistyössä.