Biba on kuolemassa suvussa periytyvään sairauteen. Hänen äitinsä Hetty ja kummitätinsä Clarissa, kuusikymppiset ystävykset, elävät ja yrittävät käsitellä tilannetta äärimmäisin ja villein keinoin. Tila täyttyy voimakasäänisistä naisista. He puhuvat sanoja, joista ei voi olla koskaan varma, kenestä ne kertovat. Kuolema pysyy kaukana milloin klinikka- ja kosmetologikäyntien, milloin seksihaaveiden, milloin laskennon avulla: Hettyllä pitää olla aina yksi tytär, ja hän tekee kaikkensa pitääkseen tuon luvun samana. Clarissalla kuolleita on jo kolme, kaksi lasta ja yksi aviomies.

Maija Muinosen odotettu toinen romaani sexdeathbabies on ravistava teos yrityksistä elää kuoleman ja surun kanssa. Muinosen kieli liikkuu kevyesti tuskasta nautintoon ja tavoittaa kohtuuttoman ja kreisin, olipa puhujana elävä nainen tai jo kuolleiden kuoro. Kirjan visuaaliset ratkaisut tukevat teemaa: romaani ei mustavalkoisesti uskottele olevansa ikuinen, vaan väliaikainen, tuhoutuva, kuten kaikki.

Maija Muinonen (s. 1983 Kotkassa) debytoi romaanilla Mustat paperit vuonna 2013. Ylistävää palautetta saanut teos voitti Kalevi Jäntin palkinnon ja oli yksi Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ehdokkaista. Muinonen on yksi perustajajäsenistä TRES-ryhmässä, joka etsii uusia tekstin tekemisen ja esittämisen tapoja.