Peto oli silmiähivelevän kaunis ja sen turkki kuin sulaa hopeaa. Suuren tassun painallus oli kevyt ja täysin äänetön eläimen hiipiessä kohti uhriaan.

Pörhölän kylän väki tuskin osasi aavistaa, mitä satoja vuosia sitten kaukana menneisyydessä, kaukana tästä ajasta ja paikasta oli tapahtunut. Haapalehdon kartanon suvun esi-isä ei tiennyt, minkä kirouksen toi mukanaan naidessaan sukuun tumman kaunottaren.