Minä en ole mitään. Vain läpikuultava siluetti tuona iltana erään kahvilan terassilla.

Muistinsa menettänyt yksityisetsivä Guy Roland etsii identiteettiään toisen maailmansodan hämäristä. Menneisyyden jäljittämisessä auttavat ihmiset entisestä elämästä: englantilainen jockey, venäläinen emigrantti, amerikkalainen jazzpianisti. Mutta haluaako Guy löytää menneen minuutensa vai rakentaa sen uudestaan?

Kirjallisuuden Nobelilla 2014 palkittu Patrick Modiano (s. 1945) voitti kuudennella romaanillaan Hämärien puotien kuja Ranskan arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon Prix Goncourtin 1978.

Patrick Modiano syntyi Pariisissa heinäkuussa 1945, pian toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Hänen tuotantoaan leimaa vahvasti perhetausta: vanhemmat – isä oli italianjuutalaista syntyperää, äiti belgialainen näyttelijätär – tapasivat toisensa Pariisin miehityksen aikaan. Juuri miehitysajasta tuli Modianon tuotannon kulmakivi. Hän on muistamisen taituri, kuten Ruotsin akatemia Nobelin kirjallisuuspalkinnon perusteissa luonnehtii, ja romaanituotannon yhdistäviä tekijöitä ovat juutalaisuus ja menneisyyden vaikutus identiteettiin.
Modianon esikoisromaani La Place de l'Étoile ilmestyi vuonna 1968. Hän on kirjoittanut parikymmentä romaania sekä novellikokoelmia, elokuvakäsikirjoituksia, laulutekstejä, esseitä ja lastenkirjoja. Tärkeimpiä hänen monista palkinnoistaan ennen Nobelia ovat Ranskan akatemian romaanipalkinto v. 1972 teoksesta Les Boulevards de ceinture (suom. Kehäbulevardit, 1976) ja Goncourt-palkinto v. 1978 romaanista Rue des boutiques obscures (suom. Hämärien puotien kuja, 1979). Hänen teoksiaan on käännetty kolmellekymmenellekuudelle kielelle.
Kotimaassaan kaikkien tuntema Modiano antaa haastatteluja vain harvoin ja ilmaisee mieluummin itseään teoksissaan. Hän asuu Pariisissa.