Hän on Britney Spears, joka ajelee päänsä kaljuksi, Whitney Houston, joka sanoo ”crack on paskaa”, ja Amy Winehouse, joka tekee hidasta kuolemaa miljoonien ihmisten silmien edessä. Ihmisraunio - nainen, jonka elämän ympäröivä yhteiskunta on romuttanut - on kuitenkin ilmiönä yhtä vanha (ja merkityksellinen) kuin feminismi itse. Sady Doylen Ihmisrauniot tutustuttaa lukijat sellaisten naisten elämään kuin Mary Wollstonecraft, joka tunnettiin vuosikymmenien ajan kuolemansa jälkeen pikemminkin aviottomasta lapsestaan ja itsemurhayrityksistään kuin Naisten oikeuksien puolustuksestaan, Charlotte Brontë, Billie Holiday, Sylvia Plath ja Hillary Clinton. Doyle analysoi perinpohjaisesti tätä vuosisataista ilmiötä ja kysyy, mitä merkitystä on sillä, että pääsemme nykyisin aiempaa paljon tehokkaammin tunkeutumaan niin julkkisten kuin tavallisten kansalaisten elämään, sekä sillä, että naiset yrittävät entistä kiihkeämmin määritellä uusiksi sen, mitä merkitsee ”olla ihmisiksi”? Elämme aikakautta, jolloin mikä hyvänsä tapa ilmaista itseään saattaa käydä kenelle hyvänsä kohtalokkaaksi, ja Doylen teos on samanaikaisesti sekä raivokas ja älyllinen että hauska ja empaattinen, sillä se pureutuu olennaiseen ja on ajankohtainen feministinen ihmisraunion anatomia.