Risto Lehmusoksa, Ritva Lehmusoksa
Urho Kekkosen pöydässä piirtää läheisen, ruokaisan kuvan suomalaisesta suurmiehestä – pääsemme samaan pöytään hänen kanssaan syömään ja juomaan. Suuriruhtinaskunnassa syntyneen tukkiasioitsijan pojan tie vei puurolautasen ja ruisleivän äärestä presidentinlinnan edustuspäivällisten juhlakattauksiin. Urho Kekkonen piti perinteisestä suomalaisesta ruoasta, hapanleivästä ja kraavisiiasta, mutta hänelle maistuivat myös kansainvälisen gastronomian herkut, pateet ja hanhenmaksat. Erityisen taitava hän oli hoitamaan ruokapöydän ääressä Suomelle tärkeitä idänsuhteita.
Urho Kekkosen pöydässä ei ole ainoastaan erinomainen keittokirja runsaine yksityiskohtaisine ruokaohjeineen. Se sisältää myös paljon tietoa ja runsaasti valokuvia yksityisestä Kekkosesta. Urho Kekkosen henkilökohtaisen kulinaarisen historian lisäksi se on kiinnostava katsaus Suomen ruokakulttuurin 1900-luvulla kokemiin suuriin muutoksiin, jotka veivät pettuleipäkansan pastojen ja pitsojen ääreen.
”Urho Kekkonen piti itseään pesunkestävänä kainuulaisena. Kajaani oli hänen koulukaupunkinsa ja Kajaanin leipä maistui vielä Tamminiemessäkin, mutta tulevan presidentin ruokamatka oli alkanut Savossa. Savon maaperään takautuvat Urho Kekkosen makumaailman juuret. Hän syntyi Pielavedellä, muutaman vuoden kuluttua perhe muutti savotoiden mukana Kuopioon, sen jälkeen Lapinlahdelle ja sieltä edelleen Iisalmeen. Ne kaikki olivat savolaisia paikkakuntia, ja savolainen oli äidin Emilia Kekkosen o.s. Pylvänäisen syntymäkunta Kangasniemi. Myös isällä, Karttulassa syntyneellä Juho Kekkosella, oli savolaiset juuret. Urho Kaleva Kekkosta olisi täydestä syystä voinut kutsua kainuulaiseksi sudeettisavolaiseksi.”
Risto ja Ritva Lehmusoksa palkittiin Vuoden 2003 keittokirja -palkinnolla teoksestaan Mannerheimin pöydässä.