Saramagon kirjat ovat hunajapurkkeja. Kun kannen kerran naksauttaa auki, sisältä valuu pitkä ja tahmea, pään täyttävä virke, eikä muuta enää tajua Ricardo Reisin viimeinen vuosi on parasta Saramagoa - Helsingin Sanomat
 
Vuosi on 1935, kun Ricardo Reis, lääkäri ja runoilija palaa Portugaliin vietettyään 16 vuotta Brasiliassa. Hän asettuu asumaan hotelli Bragançaan ja toteaa sanomalehdet luettuaan, että koko Eurooppa on muutosten kourissa. Fasismi kasvattaa jalansijaa Italiassa ja Saksassa, Portugalissa kyyristellään diktaattori Salazarin otteessa. Kansallisrunoilija Fernando Pessoakin on kuollut.
 
Uudenvuodenyönä Reis - joka todellisuudessa on yksi Pessoan alter egoista - löytää kuolleen runoilijan istumasta hotellihuoneensa sohvalla. Syntyy keskusteluyhteys, jossa maailman meno ja ihmisyyden tuska setvitään pohjia myöten. Persoonan moninaisuudella leikittely huipentuu Reisin sotkeutuessa kahteen Pessoan runoissa esiintyvään naiseen: hotellisiivooja Lídia avaa hänelle auliisti sylinsä, mutta mielitietty Marcendaa ei kiinnosta muu kuin halvaantuneen käden parantaminen.