Tiina Lehikoisen psykologisesti tarkat novellit kuvaavat ihmisiä, joiden arjen ja olemisen perustat horjuvat. Suurimmalle osalle heistä hyvinvointiyhteiskunta on pelkkä utopia: yhteisön sijaan syrjäytyneiden suojelijana toimii mielikuvitus. Valheet, sadut ja pakkomielteet tarjoavat lohtua haparoiville mielille. Näkymät ovat traagisia ja koskettavia.