Kaari on kaksitoista. Luvassa on lämmin ja pitkä kesä mummolassa serkun kanssa, mutta yhtäkkiä kaikki muuttuu, kääntyy päälaelleen ja vaihtaa suuntaansa peruuttamattomasti. Alkuvedet kertoo Kaarista, joka hakee naisen mallia tarkkailemalla sukunsa naisia. Äiti ja mummo ovat Kaarin elämässä rakkaita ja huolehtivia hahmoja, mutta he ovat myös käsittämättömiä ja varmuudessaan pelottavia. Paljon lempeämpi on isä, joka vie Kaarin metsiin ja näyttää auringon viimeisen, vihreän välähdyksen. Kielellinen ja ruumiillinen kietoutuvat yhteen, suku on yhtä hyvässä ja pahassa. Sitten kaikki romahtaa: eno kuolee, jättää jälkeensä valtavat takausvelat ja suvun symbioottiset suhteet alkavat purkautua. Äidin ja isän hiljaisen avioliiton perusta natisee, ja maa tärisee Kaarin alla. Edessä on pimeä syksy.

Tiina Piilolan kieli vyöryy aistivoimaisena ja yksityiskohtaisena piirtäen lumo avaa kuvaa pohjalaisesta maalaismaisemasta jokineen ja metsineen.

Tiina Piilola (s. 1977) on televisio- ja radiotoimittaja, jonka harrastuksia ovat flamenco ja pitkät yksinäiset lenkit.