"Mies istui vanhan myllysillan lahonneella lankulla. Hän näki ympärillään kuin haamuina henkilöt, jotka ikään kuin vaativat häntä kirjoittamaan elämänkaarensa kansien väliin. Myllynratas oli pudonnut kapean joen kolukkoon, mistä se katseli syyttävästi haamuihin, joiden voimat olivat siinä määrin ehtyneet; etteivät he olleet enää jaksaneet pitää entisaikoina niin tärkeää rakennelmaa toimintakelpoisena. Eivätkä mitkään kulttuurilliset tahot olleet vaivautuneet ottamaan Outajärven myllyä suojelukseensa, jotta tämän päivän ihmiset voisivat katsella siipirattaan niin tutunomaista lonksutusta..." Kirja on itsenäinen jatko-osa Mäkisen romaanille Härkävankkurien kylä.