Kirja on jaettu kahteentoista erilliseen oman otsikon alla olevaan osastoon. Jokaisessa osastossa on 1-4 kertomusta.
SODAN KOKENEET. Kertomuksia heistä, joiden ansiosta saamme elää itsenäisessä kotimaassa.
SODANJÄLKEISTÄ ELÄMÄÄ. Kuvauksia kirjoittajan lapsuuden ajoilta, viisikymmentä luvulta.
RIISTANHOITOTYÖTÄ? Tarinoita pieniltä tuntuvista asioista, jotka eivät ehkä tule mieleen nykyajan ihmiselle, olkoonpa hän kuinka tunnollinen ja tunnustettu omassa harrastuksessaan, esimerkiksi eräasioihin liittyvissä tehtävissä. Mutta pienikin asia voi olla toiselle ihmiselle suuri, koko elämään vaikuttava. Ja kirjoittajan mielestä riistanhoitotyötä tehdäänkin monesti omasta ahneudestaan, eikä riistan parhaaksi.
VANHANA UNOHDETUT. Vanhuus on paha asia, sillä ihminen ja eläin vanhaksi tultuaan voidaan unohtaa, he eivät enää kuulu joukkoon, he joutavat pois silmistä.
ELÄKELÄISTEN ELÄMÄÄ. Eläkeläiset ovat vireitä, aikaansa seuraavia kansalaisia ainakin eräällä pienellä sivukadulla.
SAIRASTELUA. Liikunta on hyvä lääke.
YMMÄRRYKSEN ULKOPUOLELTA. On asioita, joihin ei löydy vastauksia.
ERÄELÄMÄN PIMEÄPUOLI. Kaikki eivät tunne tai tunnusta lain kirjaimia, vaikka olisivat yhteiskunnan rattaissa kuinka korkealla.
NYKYAIKAISTA ERÄELÄMÄÄ. Tässä kohdassa kirjoittaja tuntee itsensä liian vanhaksi, ei ymmärrä nykyaikaa.
RYÖSTÖKALASTUSTA. Mato-onki on lapsen ensimmäinen kalastusväline ja sen käyttöä hänelle yritetään opettaa monissa tilaisuuksissa. Myöhemmin hän tulee huomaamaan, että sehän on suorastaan rikosväline. Mato-onginta on vanha lappilainen pyyntitapa, joka pitäisi säilyttää sukupolvilta toisille. Suurimmat kalayksilöt tulisi rauhoittaa jatkamaan sukuaan samoin kuin sana "tammukka".
ELETTIIN SITÄ ENNENKIN. Muistellaan menneiden aikojen tapahtumia.
AIKA TEKEE TEHTÄVÄNSÄ. Kun aika leikkaa tarpeeksi ihmistä, hän palaa usein nuoruuteensa, aikaan, joka tuntui paljon paremmalta elää ja olla. Kai se johtuu siitä, että ennen sitä meni minne halusi, nyt minne vielä pääsee.