Aivon tukisolukon kasvaimet, glioomat, ovat yleisimpiä primäärejä aivokasvaimia. Tavallisin gliooma on diffuusisti ympäröivään aivokudokseen levittäytyvä astrosytooma, joka jaetaan kolmeen eri histopatologiseen pahanlaatuisuusluokkaan (Gradus II-IV). Astrosytoomien synnyn ja etene misen katsotaan olevan monivaiheinen prosessi, jossa soluihin kasautuu geenivirheitä. Vasta pieni osa näistä geenivirheistä tunnetaan. Tutkimuk seni tarkoitus oli selvittää astrosytoomien geneettisiä muutoksia hyö dyntäen moderneja molekyyligenetiikan tutkimusmenetelmiä. Samalla arvioin astrosytoomien geneettisen profiloinnin merkitystä kasvainten diagnos tiikassa sekä potilaan ennusteen arvioinnissa.
Tutkimukseni ensimmäisessä osakokonaisuudessa käytin vertailevaa geno mista hybridisaatiota (VGH) sekä moniväri fluoresenssi in situ hybridi saatiota (ns. armFISH), joilla on mahdollista osoittaa koko genomin kat tavasti kasvainten kromosomimuutoksia. Kromosomimuutokset kasautuivat astrosytoomiin niiden pahanlaatuistuessa. Poikkeavan aggressiivisesti käyttäytyvien Gradus II astrosytoomien kromosomimuutokset poikkesivat tavanomaisen ennusteen omaavien Gradus II astrosytoomien muutoksista. Niissä muutoksia oli runsaasti ja muutokset muistuttivat korkeamman pahanlaatuisuusasteen (Gradus III-IV) astrostoomissa todettuja kromosomi muutoksia.
Toisessa osakokonaisuudessa hyödynsin modernia sirutekniikkaa. Komple mentaarisella DNA sirutekniikalla (cDNA microarray) osoitin geeni-ilmen tymä erojen kasautuvan pahanlaatuisimpiin astrosytoomiin. Yksi tällainen geeni oli IGFBP2, jonka merkitystä astrosytoomissa tutkittiin tarkemmin 418:sta glioomanäytteestä rakennetun kudossirun avulla. IGFBP2 prote iini-ilmentymän osoitettiin lisääntyvän kasvaimen pahanlaatuistuessa sekä olevan yhteydessä potilaan huonoon ennusteeseen. Lisäksi tutkin yhden yksittäisen geenin, sykliini D1:n, merkitystä astrosytoomissa. Sykliini D1:n lähetti-RNA- ja proteiini-ilmentymät lisääntyivät astrosytooman pahanlaatuistuessa, ja ne olivat yhteydessä huonoon potilasennusteeseen. Sen sijaan, sykliini D1:n geenimonistumat olivat harvinaisia astrosytoomissa.
