Filosofi Baruch Spinoza (1632-1677) oli Portugalista inkvisiota paennutta sefardijuutalaista sukua. Hollannissakin hänen ajatuksensa olivat liian radikaaleja: Spinoza erotettiin juutalaisesta seurakunnasta ja hänen teoksensa kiellettiin. Hän elätti itsensä linssinhiojana. Spinozaa pidetään vaikeaselkoisena ja synkkänä, mutta hänessä on nähty myös elämänhalun ja ilon filosofi.

Goce Smilevskin (s. 1975) "antipostmodernistisen" romaanin lähtökohtana on Spinozan Etiikka , joka on Gilles Deleuzen mielestä kirjoitettu kahteen kertaan. Smilevski arvelee kirjoittajan olleen "sisimmässään syvästi jakautunut mies, jossa järki ja intohimo kävivät kaksinkamppailua".

Yksinäinen Spinoza keskustelee romaanissa lukijansa kanssa ja kertoo, miten hän kehitti ideoitaan ja yritti elää niiden mukaan. Vai unohtiko hän elää elämää keskittyessään teoretisoimaan elämää? Torjuiko hän tunteet ja aistihavainnot tavoitellessaan ikuisuutta? Tiedämmekö, millainen oli hänen suhteensa 12-vuotiaaseen latinanopettajaansa Clara Maria van den Endeniin ja oppilaaseensa Johannes Caseariukseen?

Keskustelu Spinozan kanssa on ensimmäinen Suomessa ilmestyvä makedoniasta käännetty teos.