Ihan objektiivisesti arvioituna nyt eletään naisena olemisen parasta aikaa: naisilla on äänioikeus, ehkäisyvälineet on keksitty, eikä naisia ole poltettu noitaroviolla sitten vuoden 1727. Kiitämme näistä, mutta muutamasta jutusta olisi vielä nalkutettavaa. . . Miksi brasilialainen vahaus on naisten kansalaisvelvollisuus? Saako huulia turvottaa Botoxilla? Mikä olisi sopiva nimi vaginalle? Miksi jokikistä vastaantulijaa tuntuu kiinnostavan, milloin kolmikymppinen nainen aikoo hankkia lapsia? Ja miksi, MIKSI rintsikat hiertää?Caitlin Moran tulee ja pelastaa ja vastaa näihin postmodernia naista askarruttaviin kysymyksiin - toki muihinkin - kirjassaan Naisena olemisen taito, joka on osin muistelma, osin saarna. Kirja alkaa kirjailijan 13-vuotissynttäreiltä, kun hän on 80-kiloinen, syö oman päänsä kokoisia juustomöhkäleitä ja juoksee karkuun kiviä viskeleviä poikia. Surkeiden teinikemujen jälkeen pääsemme seuraamaan hänen edesottamuksiaan työpaikalla, strippiluolassa, vaa¿alla, TopShopin pukukopissa, rakkauden huumassa, synnytyssalissa ja aborttiklinikalla. Moranin henkilökohtainen historia taipuu yleisiksi epäkohdiksi ja feministisiksi kysymyksiksi. Lopputuloksena on 2000-luvun feministinen manifesti. Caitlin Moran (s. 1975) on palkittu mediapersoona: rakastettu brittiläinen televisiokasvo sekä The Timesin tv-kriitikko ja kolumnisti. Suosio ei ole tullut helpolla. 15-vuotiaana hänellä ei ollut yhtään ystävää mutta sen sijaan kosolti aikaa kirjoittaa romaani. 16-vuotiaana hän aloitti toimittajanuransa musiikkilehdessä ja siirtyi parin vuoden päästä televisioon. Lapsena Moran ahmi feminististä kirjallisuutta pääasiassa todistaakseen tieteellisesti veljelleen, että on tätä kyvykkäämpi. Moran on naimisissa, ja hänellä on kaksi lasta.