Tunnetun ilmailuhistorioitsijan dipl.ins. Carl-Fredrik Geustin uusin kirja käsittelee Suomen ilmavoimien sodan ajan ilmakuvaustoimintaa. Vaatimattomista lähtökohdista päästiin vasta 1930-luvun lopussa uudella lentokone- ja kamerakalustolla kuvaamaan tarkasti suurista korkeuksista. Tämä vaati niin miehistöltä kuin kalustolta kykyä sietää lämpötilavaihteluita ja yläkorkeuksien jopa –50 asteen pakkasta. Merkittävimmät sotaa edeltävistä kuvauksista olivat kapteeni Armas Eskolan kesällä 1939 suorittamat kolmetoista huippusalaista ilmakuvauslentoa Neuvostoliiton ilmatilassa.

Talvi- ja jatkosodan kuvaustoiminnan rungon muodostivat vihollisen rintamalinjan, rautateiden ja lentokenttien kuvaukset. Näillä pyrittiin seuraamaan vihollisjoukkojen siirtoja ja painopistealueita. Merkittäviä kohteita vihollisen selustassa kuvattiin myös pommitusmaalitarkoituksessa. Tärkeitä olivat myös kartoituskuvaukset, joiden avulla tehtiin muun muassa tykistön tulenjohtokarttoja.

Ilmavoimat oli toukokuussa ja kesäkuun alussa 1944 toistuvasti kuvannut vihollisen keskitysalueita Kannaksella. Kuvien laatu oli ensiluokkainen ja niistä pystyi havaitsemaan muun muassa venäläisten voimakeskittymiä. Kuvia oli jaettu sekä Päämajaan että IV armeijakunnalle, mutta asiaankuuluvia johtopäätöksiä ei tehty ja Neuvostoliiton suurhyökkäys pääsi yllättämään. Niin laadukasta ja tärkeää Ilmavoimien kuvaustoiminta oli, että sodan aikana ja sen päätyttyä ilmakuvia päätyi Saksaan, Ruotsiin ja Yhdysvaltoihin.

Tekstin tukena on yli 550 harvinaista valokuvaa ja karttaa.