1950-luvulla suomenkieliseen proosakirjallisuuteen ilmaantuu joukko sivulliseksi itsensä tuntevia muukalaisia, vieraita, outoja ja mieleltään järkkyneitä. 1900-luvun keskeisenä filosofiana ja aatevirtauksena vaikuttanut ranskalainen eksistentialismi edeltäjineen jätti jälkensä myös Suomessa ilmestyneeseen kaunokirjallisuuteen.

Suomalaiset sivulliset - Eksistentiaalisten tunteiden kertominen 1950-luvun proosassa on ensimmäinen aihepiiriä yksityiskohtaisesti kartoittava tutkimus. Teos sisältää viisi tapaustutkimusta, joissa kuvataan sivullisen läpikäymää eksistentiaalista muutosta ja tunteita olemisen rajatilanteessa: vieraantumista, ahdistusta, häpeää ja syyllisyyttä sekä toisaalta merkityksellisyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksia.

Kaunokirjallisten tunnekuvausten ohella tutkimus tarkastelee tunne-esitysten yhteyksiä 1950-luvun melankoliseen tunneilmapiiriin ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen ja kartoittaa teosten vastaanottoa eli lukijassa herääviä tunteita. Analyysin kohteena on Kerttu-Kaarina Suosalmen, Lassi Nummen, Marko Tapion, Tyyne Saastamoisen ja Eeva-Liisa Mannerin proosaa.