Tässä teoksessa seurataan korpraali Eero Mäkisen sotataivalta kesällä 1941 hänen vaimolleen kirjoittamiensa kirjeiden kautta. Niiden rinnalla edetään hänen yksikkönsä, JR 26:n eli Ässä-rykmentin mukana Karjalan kannakselta Itä-Karjalan korpiin.

Ensimmäinen kirje on päivätty 25. kesäkuuta 1941; samana päivänä Neuvostoliitto pommitti Helsinkiä ensimmäisen kerran talvisodan jälkeen. Jatkosota oli syttynyt. Kirjeistä paljastuu pioneerijoukkueessa palvelleen korpraalin mielipide sodasta. Erittäin vahvana välittyy myös hänen huolensa vaimostaan, joka jäi Helsinkiin pommitusten armoille.

Eero Mäkinen ei lähtenyt innolla palauttamaan pakkoluovutettua Karjalaa puhumattakaan rajojen siirrosta Itä-Karjalaan, mutta teki sen mitä sodassa piti. Kirjeistä välittyy kuitenkin tyytyväisyys, kun esimerkiksi Karjalan kannas on saatu takaisin – tuolloinkin hän vain toteaa, että nyt mennään sinne missä eniten ryskyy.

Nyt on sinun vuorosi lukea, mitä stadin kundi kirjoitti sotareissullaan Ässä-rykmentin mukana jatkosodan aikana.

Jatkosodassa helsinkiläisistä koottu JR 26 sai kantaakseen nimen Ässä-rykmentti ja näin jatkaa talvisodassa mainetta saavuttaneen JR 11:n, Sörkan sällien, asevelihenkeä sekä sotatalvena luotua voimakasta joukko-osastohenkeä. Tältä pohjalta lähti uusi Ässä sotaan kesällä 1941.